Leiri alkoi 4.6 keskiviikkona ja edessä oli melkein viisi kokonaista päivää leirin puitteissa. Aloitimme leirin rahtaamalla kaikki tavarat tienvarresta Mäntyrannan pellolle puolen kilometrin päähän järven rantaan. Kun kaikki tavarat oli saatu pellolle ja peiteltyä mahdollisen vesisateen pelossa, kokoonnuimme ensimmäisen kerran Muikkuverkon ääreen. Verkkoon oli kiinnitetty jokaisen nimellä varustettu erivärinen Muikku, ja siitä sai jokainen hakea omansa johtajien esittelykierroksen jälkeen. Sitten tutustuimme viiden minuutin ajan toisiimme keräämällä mahdollisimman monta nimeä muilta leiriläisiltä.
Leikin jälkeen kaikki tunsivat toisensa. Sitten jakaannuimme Muikkujen värien mukaan ruokasavuihin, joiden nimiksi tuli INA, NUOTTA, RYSÄ ja KATISKA. Jokainen savu sai pätkän lankkua, johon piti leirin aikana kirjoittaa jotenkin oman savun nimi.
Kun tutustumiset ja jaot oli suoritettu, ja leirin säännöt käyty läpi alkoi leirin varsinainen rakentaminen. Vaeltajat, jotka johtivat omia savujaan, olivat saaneet ohjeet siitä, mitä rakennelmia pitää ainakin savun alueella olla. Jokaisella savulla oli oma kummitatinsä; Inalla Jaana, Rysällä Oukka ja Nuotalla Härski. Katiska oli aikuisten johtajien savu. Ja niin alkoi leiri pikku hiljaa nousta pystyyn. Ja, kun iltanuotio alkoi oli leiri melkein täydessä harjassa, lukuunottamatta muutamaa yleistä rakennelmaa. Iltanuotiolla opettelimme yhdessä Muikku- laulun ja sen sävelet mielessä soiden jokainen käpertyi omaan pussiinsa nukkumaan.
Torstaina 5.6 aamuherätys oli hieman kylmän yön jälkeen, tietenki kello kahdeksan, että päästiin hyvissä ajoin leirin ohjelmaan kiinni. Aamutoimien ja Inan lipunnoston jälkeen aloitimme leirin varsinaisen ohjelman, jossa leiriläiset kiersivät savuittain ohjelmapisteissä. Niissä he saivat opetella perusleiritaitoja eli leirirakentelua, erätaitoja ja luonnontuntemusta. Torstai-päivän aiheita olivat ainakin ensiapu, havulaavun rakentaminen, majoitteet ja näköalatornin rakentaminen.
Välillä savut valmistivat itsellensä ruokaa ja kello 15.00 - 17.00 oli aina vapaata, jolloin sai tehdä mitä lystäsi. Vaikka uida jääkylmässä järvessä. Torstaipäivä oli aurinkoinen, mutta ei mitenkään kauhean lämmin. Ja leirillä piipahti myös Lapin Kansan toimittaja, joka sai hyvän kuvan siitä, mitä on partioleiri.
Toisen päivän iltana iltatoimien jälkeen kaikki leiriläiset kaivautuivat pusseihinsa hiljaisuuden alkaessa klo. 22.30, mutta kukaan ei vielä saanut nukkua, vaan oli leirikasteen vuoro, jossa leirin vallanneet metsänhenget johdattelivat ja kastoivat leiriläiset mukaan joukkoonsa. Metsänhenget kuljettivat jokaisen vuorollaan "alttarille", missä jokainen sai metsänväriä ja -makua itsellensä. Nauru raikui ja kiljuntaakin kuului, mutta lopulta kaikki istuivat hiljaa keskellä peltoa ja odottivat, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Lopulta hiljainen ääni toivotti kaikille hyvää yötä, ja enemmän ja vähemmän hälisten kaikki pistivät nukkumaan.
Perjantaina 6.6. aamu valkeni aurinkoisena ja yhdeksältä Nuotan lipunnoston jälkeen kaikki olivat jo täydessä touhussa ohjelmapisteissä. Päivän aiheita pisteissä olivat kytkösten opettelu, maamerkit, nuotion tekeminen ja trangian käyttö. Samanaikaisesti, kun leiriläiset touhusivat pisteissä pystytettiin rantaan saunaa, joka ei koskaan tullut valmiiksi. J Osa kuitenkin tarkeni käydä järvessä ilman sitäkin.
Yllättävää oli, että vaikka leirillä tehtiin töitä aika paljon teräaseilla, ei haavereita saatunut kovinkaan montaa. Joten puukonkäyttöä oli opeteltu jo enemminkin. HYVÄ!!
Perjantai iltapäivänä tulikin sitten vaeltajille äkkilähtö. Heillä oli aikaa muistaakseni 15 minuuttia kerätä heidän mielestään tarpeelliset tavarat yönyli reissua varten. Jonka jälkeen heidän piti tehdä donitsi, jolla yhden piti meloa läheiselle hiekkarannalle. Heidän ohjelmastaan en sen enempää sitten tiedäkään… Mutta aamulla aurinko oli kuulema polttanut eräältä ainakin kasvot.
Leirissä me paistoimme lättyjä yhdessä leiriläisten kanssa ja sitten pelattiin lipunryöstöä, jonka voitti keltaisten joukkue. Metsä oli huutoa täynnä, kun porukka syöskyili ryöstämään toisen joukkueen lippua… Väsyneenä porukka nukahti illan hämärtyessä.
Lauantai 7.6. olikin vierailupäivä, ja puolen päivän jälkeen alkoi vieraita tulla leiriin. Mitään vasittua ohjelmaa ei vierailijoille järjestetty, vaan he saivat seurata leiriläisten osallistumista ohjelmapisteisiin. Pisteitten aiheita oli lauantaina mm. leirituolin rakentaminen, kopukan ja mato-ongen teko. Kopukkaa saivat halukkaat sitten myös kokeilla.
Vaeltajat saapuivat aamupäivän aikana takaisin retkeltään, ja olivat tyytyväisiä reissuun, joskin jostakin syystä aika väsyneitä J. Vierailijoitten lähdettyä, söimme päivällisen, jonka jälkeen hyppäsimme Veltsun iskän ajamaan linkkariin ja ajoimme Orhinselänniemen polun alkupäähän ja vaelsimme kauniiseen Orhinselänniemeen. Siellä jokainen halukas sai käydä uimassa, lämpimässä auringonpaisteessa, vaikkakin kohtalaisen kylmässä vedessä.
Sen jälkeen vedettiin nuottaa. Ja sen verran saatiin muikkuja, että saatiin maistaa niitä. Hiekkarannalla pidettiin myös Muikku iltanuotio, jonka ohjelmaan oli jokainen savu kantanut kortensa kekoon. Iltanuotiolla oli mukana myös Tornionlaakso lehden toimittaja Tiia, joka teki jutun lehteen.
Sitten, suuren sadepilven uhatessa, kävelimme takaisin tienvarteen jossa linkkari oli odottamassa. Pienten vesipisaroiden tipahdellessa, leiri vaipui viimeisen yön uneen.
Sunnuntaina 8.6. heräsimme vesisateeseen. Sitä oli satanut pitkin yötä ja kentura oli märkä. Oli edessä kotiinlähtö ja Katiskan lipunnoston jälkeen leiriläiset kävivät vielä yhdessä ohjelmapisteessä, jonka jälkeen oli edessä leirinpurku ja tavaroiden siirtäminen tienvarteen. Leiri purettiin ennen lounasta, niin että jäljellä oli enää keittovälineet. Niitä tarvittiin vielä Kokkisotaa varten, jossa leiriläiset saivat valmistaa jäljelle jääneistä ruokatarvikkeista ruokalajeja. Nämä ruokalajit sitten arvosteltiin kummitätien toimesta ja kaikki saivat kunniamaininnan erinomaisista ruokalajeista.
Sitten purettiin loputkin ja kun tavarat oli siirretty tienvarteen, oli leirijumalanpalveluksen aika. Sen piti Ilkka lämpimässä auringonpaistaeessa ja lauloimme yhdessä Partiomessun lauluja. Sen jälkeen jaettiin vielä "huomionosoitukset" hienosti leiristä selvinneille leiriläisille ja johtajille. Sitten sanoimme hyvästit Mäntyrannalle ja sinne jäi vain leiriportti odottamaan seuraavaa leiriä. Onko se Muikku II, sen aika näyttää!!??
- Härski