Maanantaina, 5.8.2002, aamulla aikaisin klo. 5.00, pakkasimme tavaramme ja neljä kanoottia, silmät tielaitoksen hiekkaan täynnä, kahteen autoon ja suuntasimme autot kohti Alposjärveä. Otimme Jonnan kyytiin väliltä ja perillä Alposjärven eteläpäässä olimme n. klo 7.00. Siellä purimme romumme Pentin ja Ilkan autoista, jotka palasivat takasin sivistyksen pariin. Kanoottien kunnollinen pakkaaminen vei aikaa, mutta Koskisen Aijan opastuksella se saatiin tehtyä ja pääsimme vesille.
Ensin meloimme Lammaslahteen, jonka mökkiin suojauduimme ukkosmyrskyä edelliskesän vaelluksella. Lahden hiekkarannalla söimme ja keräsimme voimia, koska tähän mennessä olimme meloneet ainoastaan vastatuuleen. Ilma oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut vettä. Ravittuina lähdimme etsimään Alposjoen suuta, myötätuuleen. Joen suu löytyi ja Aija, Tommi ja Ellu kävivät tutkimassa joen matalampaa osaa jonkin matkaa, että voiko sitä laskea kanooteilla alas. Osa kanooteista oli lainatavaraa, joten niitä ei voinut pitää kuin omaa, vaan niin kuin kukkaa kämmenellä.
Alposjoki laskee Miekojärveen ja voin sanoa, että sen alas lasku ei ollut mikään helppo juttu. Siinä on monta pientä ja vähän isompaa, kivikkoista koskea ja vaikka kanooteilla pääsee aika matalassakin vedessä kulkemaan, niin kivikossa niillä ei pääse minnekään. Loppujen lopuksi kävi niin, että jouduimme "taluttamaan" kanootteja köysistä ja ohjaamaan ne siten alas jokea. Yhdessä kohtaa joen yli oli kaatunut puita, joiden yli meidän täytyi nostaa kanootit yksi kerrallaan. Viimein, yli kaksi tuntia joessa kahlattuamme ja likomärkinä, pääsimme Miekojärvelle ja se tuntui hyvältä. Vaihdoimme kuivaa vaatetta äkkiä päälle, ettei vilu yllätä ja hörppäsimme lämmintä teetä.
Ekan päivän iltana oli meidän tarkoitus majoittautua yön ajaksi Hietalahden laavuun, ja sinne pääsimme viimein n. klo. 19.00. Kaikki olivat väsyneitä, ja ennen käyttämättömiä lihaksiakin hiukan särki, mutta kaikki olivat hyvällä tuulella ja nälkäisiä kuin sudet. Raukeina katselimme, kun kaksi pellolaista miestä vetivät nuottaa, saaden kuitenkin aika vähän saalista. Aikainen aamuherätys lurpsautteli silmiä kiinni, samalla kun nuotio savuten kuivatti märkiä vaatteita itse virittämillämme kuivaustelineillä. Yön ajan Aijan Roosa koira vartioi untamme.
Aamulla oli tuuli yltynyt aikamoiseksi ja totesimme, että edellisenä päivänä tuuli oli sentään ollut aika leppoisaa ja kaiken lisäksi se oli vaihtanut suuntaa, nyt tuuli etelästä. Teki tiukkaa, että pääsimme liikkeelle rannasta, kun Miekojärvi aaltoili niin. Päästyämme liikkeelle lähdimme kiertämään Vaarasaarta sen pohjoispuolitse. Saaren suojassa olikin hyvä auringonpaisteessa meloskella lievään myötätuuleen, mutta kun seuraavan yön yöpymispaikka oli joko Raakonlahdessa tai Meltoslahdessa, totesimme jo aamulla, että joutuisimme vielä hikoilemaan sinä päivänä.
Vaarasaaren suojassa pääsimme aika pitkälle, ja matkan edetessä ihailimme Männikkö- leiripaikkaamme ja Kaarraneskosken voimalaitosta. Levähdimme Pitkäniemen hiekkarannoilla ja söimme hiukan. Keräsimme voimia, koska edessä oli Kirkkoveräjäsalmen ristiaallokko. Siinä tuuli puhalsi kahdesta suunnasta ja neljä, erilaista kanoottia hajaantuivat väkistenkin. Lisäksi kun taitomme melonnassa eivät olleet huippuluokkaa, niin tiukille otti.
Kaikki olivat aika sippejä, kun lopulta pääsimme Orhinselänniemeen. Sieltä meidän olisi vielä pitänyt sinä päivänä vielä jatkaa lähemmäs Pessalompoloa, mutta totesimme, että päivän melontamäärä oli täynnä. Kova vastatuuli oli tehnyt tepposensa ja niinpä päätimme, että aamulla melomme Venäläisen hiedalle, minkä ilmoitimme myös noutajille uudeksi hakupaikaksi. Illalla nautiskelimme komeasta auringonlaskusta ja nauraa kikatimme väsyneinä ihan tyhmille asioille. Nukuimme yön hyvin Orhinselänniemen kodassa ja louteessa, eikä paleltu yhtään.
Aamulla ylösnousu oli helpompaa kuin edellisenä päivänä, koska lihaksia ei särkenyt enää niin paljon. Aamupalan jälkeen sanoimme hyvästi Orhinselänniemelle ja suuntasimme länteen maalina Venäläisen hiedat. Jonkin verran tuuleskeli, vaihteeksi pohjoisesta. Mutta kulku oli helpompaa kuin edellisenä päivänä. Olimme lähteneet liikkeelle hyvissä ajoin, eikä meillä ensin ollutkaan mitään kiirettä, mutta kun totesimme päästyämme Ylemmälle Venäläisen hiedalle, totesimme, ettei sinne tullut edes minkäänlaista kinttupolkua, miltä olisi päässyt tielle. Jouduimme hirveällä kiireellä melomaan etelään päin Alemmalle Venäläisen hiedalle, että kerkesimme sinne määrättyyn ajankohtaan mennessä.
No sinne päästyämme meidän piti vielä kantaa kanootit polkua pitkin tienvarteen, koska autot eivät päässeet rantaan asti. Huvittavaa siinä on se, että kilometri pari eteläänpäin olisi ollut kunnon veneenlaskupaikka, missä kanootteja ei olisi tarvinnut kantaa kuin metri pari. No, tiedämme seuraavalla kerralla paremmin. Lopuksi Lippukunnanjohtaja Anne otti vielä porukasta yhteiskuvan. Niin, menossa mukana olivat Jonna, Ellu, Henrika, Laura, Tommi, Risto, Aija, Härski ja Roosa koira.
- Härski
Härski